En vaa jaksa.
Käteen sattuu. Nilkkoihin myös.
Päädyin googlaamaan 'itsemurha' ja 'itsemurhatapoja'.
Suunnittelin oman kuolemani.
En tiiä. Ehkä teen sen. Toivottavasti.
11.11.2011
10.11.2011
Valaistuminen
Tänään, ussantunnin aikana, mulle tuli yhtäkkiä ihan outo tunne.
En pystyny kuuntelemaan opettajaa ollenkaa, vaikka se on mun lempiope. Mut silti tajusin
täsmälleen mitä se sano, ja kans ymmärsin, vaik ennen en oo ihan ymmärtäny kaikkee.
Aloin miettimään elämää ja kaikenlaista muuta.
Tässä vaiheessa on siis hyvä todeta, että mä todella siis uskon Jumalaan.
Se oli vika tunti, ja sen jälkeen sit kävelin normaalisti koulusta. Mut ei se ollu normaalia.
Se olis ihamku en ois ikinä nähny sitä maailmaa kunnolla, pysähdyin ihmettelemään
ihan normaaletia ilmiöitä, lehtiä kadulla, paljaita puidenoksia.
Se oli niin outo tunne et pelästyin aika paljon.
Sit kaks ulkomaalasta tuli kysymään multa apua, ja mä neuvoin. Ku ne ajo pois niiden
autolla, mul oli niin outo tunne, et en pystyny tekee muuta ku kattoo niiden perään suu auki.
Ihanku olisin löytäny mun elämän.
Se tunne hiipu vähitellen. Silti musta koko ajan tuntuu et huomaisin enemmän
asioita ku ennen.
Lisäks, ku pääsin kotiin, löysin vihreen vaahteranlehden meiän oven edestä.
On syksy, lehdet on punasii. Eikä meiän lähellä oo vaahterioita.
Mietin vaan koko ajan, et oliks se ehkä joku.. merkki? lahja?
Siitä mun päivä sit huononiki.
On niin paljon stressii koulussa, et lopetin sit mun viiltelytauon.
Se oli aika pitkä ollu.. mut en vaan voinu mitään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)