Se tunne ku haluu itkee, mut ei voi koska joku huomais.
Se tunne kun haluu huutaa a rikkoa tavaroita, muttei voi samasta syystä.
Kun on niin paha tunne että haluaa kuolla, ei jaksa, on vaa niin paha olo.
Kurkkuun sattuu, vatsaan sattuu.
Kyyneleet alkaa valua silmistä, meet toiseen huoneeseen että kukaan ei nää.
Seinät kaatuu päälle, haluut hakkaa ne rikki ja tuhota koko huoneen.
Käperryt lattialle ja itket. Ei voi muuta.
Mielessä liikkuu ainaki sata asiaa joita pitäis tehä, pitäis olla tarpeeks voimia.
Ei pysty liikkumaan. Ainoo asia mitä pystyy ajattelemaan
miksi mä elän
Haluut kuolla.
Joskus ihmettelen et miks ajattelen kuolemaa. Miks viiltelen.
Ei mun elämässä ole sinänsä mitään vikaa.
Mul on perhe, kavereita, rahaa, ihana koira.
Oon suht vapaa tekemään mitä haluan. Kukaan ei mua määräile.
Ei sitä osaa selittää.
Silti toivon koko ajan et kuolisin, toivon et mul ois rohkeutta.
Tuun kumminki kuolemaan jossain vaiheessa.
En vaa jaksa enää.
