Taas uusi ihana päivä.

Onks tää ees mahollista?
Kai se on. Oli siis paskempi päivä ku eilen.



Eilinen ilta.. no, se ei ollu hirveen mukava. Ja käsi kärsi.

Eli tänään siis sain taas piilotella käsiä. Paitsi et yks mun tosi hyvistä kavereista (joka tietää
mun viiltelystä, mut ei sen enempää) näki mun toisen käden, mut ei se tehny mitään.
Se oli vähän pettymys.
Ei silleen, et hakisin huomioo mun viiltelyllä. Mut siinä tilanteessa oisin vaa
halunnu et joku halaa mua ja sanoo et ei ikinä päästä irti.

Yhteiskuntaopin tunnilla alko ahdistaa ihan hirveesti. En pystyny olee paikallani,
seinät kaatu päälle, oli vaikee hengittää. Halusin vaa juosta ulos luokasta,
pois pois pois,
mut en sitä tietenkää tehny.



Koulun jälkee oli niin huono fiilis, et oli pakko viiltää pari kertaa, nyt nilkkaan.
En ois halunnu. Oon yrittäny päästä siit eroon. Mut ei.
Oli vaan pakko.



all the places I've been and the things I've seen
a million stories that made up a million shattered dreams