Tuli tänään sitte taas vähän leikittyy vaahtokarkeilla, eli paistoin niitä siis kynttilässä.
Ja pyromaani kun olen, niin meinas siinä verhotkin syttyä.
Järki alko onneks viime hetkellä pelaamaan, nii ei mikään syttyny.
Mun paras kaveri tuli sit myöhemmin käymään. Se on nähny mun viiltelyarvet
muutaman kerran, mut luulee et lopetin sen jo aikoja sitte. Se ei myöskään tiedä..
no, mun ongelmista.
Siinä juteltiin sit niitä näitä. Se on outoo et en vois ikinä kuvitellakkaa
et kertoisin sille mitä mun elämä oikeesti on. Sit ku sen piti lähtee nii tuli vaan aika
paska fiilis, ku sen elämä on vaa suunnilleen ruusuilla tanssimista.
ja varmaan tuli jo selväks.
Oli pakko viiltää pari kertaa.
En vaa pysty oleen viiltämättä.
En enää itse asias oo varma haluunko ees lopettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti